Voinko jotenkin helpottaa sinun päivääsi – ja osaanko vastata itse, jos kysytään?
Tämä kysymys saattaa nousta esiin, kun näkee toisen paahtavan eteenpäin vähän liian kovalla vaihteella. Moni saattaa vastata refleksinomaisesti ”hyvin menee!” ja jatkaa kiireessä eteenpäin. Mutta entä jos pysähtyisi hetkeksi? Miettisi ja vastaisi sitten ajatuksella?
Yksinyrittäjänä tuo kysymys on muuttunut minulle paljon konkreettisemmaksi. Kaikki päätökset, ratkaisut ja arjen asiat päätyvät omalle pöydälle. Välillä on opeteltava uutta vauhdilla – tehtäviä, jotka eivät ole lähelläkään omaa osaamisaluetta. Ja vaikka selvittäminen onnistuu, aikaa kuluu usein enemmän kuin olisi järkevää.
Kun joku seuraavan kerran kysyy, voiko auttaa – mietin hetken ja vastaan rehellisesti. Ehkä juuri silloin onkin joku pieni juttu, johon toinen voisi antaa nopean vastauksen tai konkreettisen avun. Ei kaikkea tarvitse osata tai tehdä itse, eikä varsinkaan opetella yhden kerran vuoksi.
Olen ollut saman kysymyksen äärellä myös toisin päin – kun asiakas on kysynyt jotain täysin osaamiseni ulkoreunalta. Ensimmäisellä kerralla suostuin ja venyin. Työ tuli valmiiksi, mutta ajankäytöllisesti se oli kaikkea muuta kuin fiksua. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa pyytää apua verkostosta – tai ohjata asiakas oikeaan suuntaan.
Ehkä tärkeintä onkin paitsi uskaltaa kysyä toiselta ”Voinko jotenkin helpottaa sinun päivääsi?”, myös osata itse vastata siihen rehellisesti, kun kysymys osuu omalle kohdalle. Pienikin apu voi joskus olla se ratkaiseva juttu, joka keventää arkea tai auttaa asiaa eteenpäin. Ja samalla se voi olla toiselle pieni mutta merkityksellinen tilaisuus käyttää osaamistaan.
Voinko jotenkin helpottaa sinun päivääsi?
